Tästä varoitettiin kommenttilaatikossa: Shakespeare marssittaa ensimmäisen näytöksen kolmannessa kohtauksessa neuvoshuoneeseen hirveän joukon henkilöitä. Dogin, Othellon, Rodrigon ja Brabantion lisäksi paikalla on senaattoreja, sanansaattajia, palvelusväkeä, oikeudenpalvelijoita... Luin ensimmäiset sivut, panin kirjan kiinni ja lisäsin sivupalkkiin henkilöluettelon.
Kolmannen kohtauksen alussa Dogi ja senaatorit puhuvat (lue: jaarittelevat hieman tylsästi ulkopolitiikasta) huolestuttavista uutisista , joiden mukaan turkkilaiset ovat lähettäneet laivaston valloittamaan Kyproksen. Othello, Brabantio, Jago ja Rodrigo saapuvat huoneeseen. Dogi ilahtuu ja haluaa oitis lähettää Othellon yhteistä vihollista vastaan, kun Brabantio, Othellon appiukko alkaa ruikuttaa itselleen dogille.
Brabantio ei voi uskoa, että Desdemona olisi vapaaehtoisesti nainut maurin vaan epäilee edelleen, että Othello on huumannut ja noitunut Desdemonan. Senaattori ja Dogi haluavat kuulla Othellon kannan, ja hän vastaa:
Te ylevät ja taatut suosijani!Mielestäni viimeinen virke on hieno: Othello myöntää tekonsa ja antaa samalla ymmärtää, että Brabantio lietsoo itseään perusteettomaan raivoon ja suruun, kun iskän silmäterästä ja lemmikistä on tullut nainen.
Tuon vanhan miehen tyttären ma vein,
Se totta on; nain hänet, se on totta;
Niin suur' on päästä päähän rikokseni,
Sen suuremp' ei. (Mts. 17)
Brabantio ei vieläkään usko, ettei Desdemonaa ole myrkytetty lumoavilla nesteillä (teetä ei ilmeisesti lasketa), onhan Desdemona kaino, tyyni, siivo ja häveliäs. Othello pyytää Jagoa hakemaan Desdemonan todistamaan, kuinka asiat todella ovat. Desdemonaa odotellessaan Othello kertoo paikalla oleville olleensa vakituinen vieras Brabantion kodissa : "Immen isä mua suosi, kutsui minut usein luokseen, kyseli elämäni kaikki vaiheet" (mts. 18). Desdemona tietenkin kuunteli korvanlehdet punertaen, kuinka Othello machoili voitoillaan, julmilla taisteluillaan, vaaroilla merellä ja maalla, vangitsemisillaan ja kulkuretkillään. Käy ilmi, että loppujen lopuksi Desdemona ei olekaan niin kaino ja häveliäs, ettei itse olisi johdatellut Othelloa kosimaan!
(Kuva: Frederic Leightonin)
Desdemona saapuu paikalle ja toteaa, että keskustelu on ilmeisesti koskenut hänen kuuliaisuuttaan:
On kuuliaisuus tässä jaettu, nään mä.Desdemona puhuu nokkelasti, hän on löytänyt isäänsäkin paremman miehen ja osoittaa nyt kuuliaisuuttaan herralleen, Othellolle. Brabantio ei kuitenkaan lepy, vaan kiihdyttää itsensä raivoon ja toivoo, ettei olisi koskaan siittänyt Desdemonaa.
Teilt' elo, kasvatus on, niistä kiitän,
Ja teitä kunnioittamaan mua neuvoo
Elo ja kasvatus. Te kuuliaisuuteni
Olette herra, sillä tyttärenne
Min' olen. Mutt täss' on puolisoni.
Sen verran kuuliaisuutta kuin äitin'
Osoitte teille, kun hän teitä katsoi
paremmaks isää sanaa minun tulee
Dogi puuttuu puheeseen ja toteaa: "Mit' ei voi auttaa, turha sit' on surra [...] Varasta nauramalla varkaan ketät, mut joutavia surren itses petät" (mts. 21) ja huomio kääntyy taas valtiollisiin asioihin. Othello suostuu ryhtymään sotatoimeen ja uskoon Desdemonan Jagon huostaan. Ennen Desdemonan lähtöä Brabantio vielä kylvää ensimmäisen epäilyksen siemenen Othellon mustasukkaiseen mieleen sanoen. "Jos silmät sull' on, varo häntä oi! Hän isän petti, pettää sunkin voi. (mts. 24).
Loppunäytös koostuu Jagon ja Rodriguen dialogista. Rodrigue kertoo haluavansa hukuttautua, koska hänkin on rakastunut Desdemonaan. Jago suhtautuu tähän(kin) kyynisesti ja toteaa: "Ennen kuin itseni menisin hukuttamaan rakkaudesta tuollaiseen helmikanaan, vaihtaisin vaikka muotoa babiaanin kanssa" (mts.25). Jago kehottaa Rodrigoa täyttämään kukkaronsa ja odottamaan Desdemonaa, joka pian kyllästyy Othelloon. Jago vakuuttaa Rodrigon siitä, että hän tekee Othellosta pian aisankannattajan. Mutta kun Rodrigo on mennyt, Jago paljastaa monologissaan, että hän on lojaali vain itselleen. Jago keksii myös suunnitelman, jonka avulla hän pääsee kostamaan Othellolle ja Cassiolle:
Näin narrej' aina kukkarona käytän;
Opitun taidon häviämist' oisi
Kuluttaa aikaa moisen hölmön kanssa,
Jos siit' ei lähtis hyötyä ja hupaa.
Ma vihaan mauria; ja hoetaanpa,
Ett' on hän vihkivuoteessani käynyt;
En tiedä, onko niin, mut toimin sulast'
Epäilyksestä niin, kuin ois se varma.
Mua suosii hän, se hankettani auttaa.
Ihana mies on Cassio - annas nähdä!
Tydytän kostoni ja paikan sieppaan, -
Kaks konnantyötä! - Miten? - Annas olla: -
Othellon korvaan joskus kuiskaan, ett' on
Cassio Desdemonan suosittu;
Häll' epäluulon-alainen on muoto
Ja käytös - naisten viettelijäksi luotu.
On vilpitön ja suora maurin luonne;
Hän rehdiks uskoo sen, ken siltä näyttää,
Nokast hänt' on yhtä helppo vetää
Kuin aasia. -
Kas niin! Se siitty on: tuon epäluoman
Nyt yön ja horman pitää ilmaan tuoman.
4 kommenttia:
Ihana maalaus Desdemondasta tuo Frederic Leightonin kuva!
Tässä jaksossa Othello vuodattaa rakastumisensa syitä valtiovallalle. Ensivaikutelma alkaa tuntua liioitellulta. Othello on imarreltu saamastaan naisellisesta huomiosta, ja rakastuu sen vuoksi. Ei ylistyksen sanaa naisen ihanuudelle, vain ainoastaan hänen suomalleen huomiolle. Plaah.
Brabantio sen sijaan rauhoittuu ja kun hän kuulee tyttärensä sanat katsoo hän paremmaksi perääntyä lapsensa edessä ja tahtookin keskittyä valtion asioihin. Hänellä on nyt tyttären särkemä sydän: "Vaan sanoja on sanat; enpä kuullut ett' ehjäks sydän korvan kautt' ois tullut". En tiedä miksi, mutta Brabantio on hahmo joka kerää sympatioitani.
Jago suunnittelee ilkeitä. Ymmärtääkö lainkaan, miten suuret ovat seuraukset vaan toimiiko vain hetken impulssien tuuppaisemana. Jään mielenkiinnolla odottamaan tulevaa. Vaikka mieli tekisi, en jatka ennen kuin puheenjohtaja palaa.=)
Helear, kiva lukea sinun kommenttejasi ja analyysejäsi. Ne syventävät aihetta ja herättävät muistikuvia - tällä hetkellä nimittäin seuraan Othelloa vain tämän blogin kautta (olen lukenut sen joskus aiemmin, enkä nyt ole ruvennut kertaamaan).
Muistelen itsekin kokeneeni, että Othello ei ole niin ihmeellinen mies kuin näytelmän alussa luulisi. Hän on vähän täynnä itseään ja valmis uskomaan valheisiin melko lailla perusteitta. Cassiosta minulla on ihan erilainen muistikuva, mutta katsotaanpa, osoittautuuko se oikeaksi ...
Tämän jakson perusteella oikeasti rohkea ja rehellinen on Desdemona. Minun mielestäni maalauksen tytön ilmekin kertoo siitä.
Madame Jennille kiitos kuvien ja muiden lisätietojen esittelystä! Ne tuovat tähän hommaan väriä.
Kukkis, kiitos. Olen vähän pelännyt että höpinäni alkaa tehdä hallaa tälle piirille, mutta ehkä Madame vihjaisee sitten jos jaarittelen liian pitkästi =D.
Toit hyvän huomion esille Desdemondasta!!
Olen samaa mieltä siitä, että Othellon rakkaus syttyy siitä huomiosta, jonka hän saa. Yhdyn myös kommentoijien mielipiteeseen siitä, että näytelmän tähän asti urhein hahmo on ilman muuta Desdemona, joka ei sukupuolensa vuoksi omista kummoistakaan asemaa, vaan saa arvonsa lähinnä isänsä tai puolisonsa koristeena.
Oli kyllä mahtavaa palata Prahasta ja huomata, että blogi on elänyt tälläkin välillä ihan lukijoiden voimin! Kiitos kommenteista etenkin Helearille. Madame yllyttää jatkamaan samalla innolla.
Post a Comment