Mietin tässä Othelloa lueskellessani, minkälaisia vaihtoehtoisia tulkintoja tragediasta voitaisiin tehdä, kun törmäsin ihastuksekseni Kapteeni Picardiin, eli Patrick Stewartiin. Hän näytteli Othellon roolin Washington DC:n Shakespeare-teatterissa 1997. Stewart luonnehtii näytelmää valokuvanegatiiviksi: muut näyttelijät ovat mustia.
Mecklenburgisches staatstheater on taas roolittanut parhaillaan pyörivän Othellonsa niin, että näytelmän miehet ovat naisia ja naiset miehiä.
Mielestäni mikä tahansa, riittävän suurelle kulttuurierolle perustuva tulkinta voisi toimia, kunhan hahmojen voimasuhteet pysyvät samana. Joku ryhmä on varmasti tehnyt myös gay-Othellon, mutta minä en sellaista löytänyt.
Othellolla - olipa hän etniseltä taustaltaan tai sukupuoleltaan mikä tahansa - on valtaa. Hän on soturi, joka kutsutaan paikalle silloin, kun Turkki on lähettänyt sataviisikymmentä laivaa kohti Kyprosta. Othello on myös - ehkäpä juuri erilaisuutensa vuoksi - seksuaalisesti puoleensavetävä: hän saa omakseen Desdemonan, jota paikkakunnan kaikki hyväosaiset nuorukaiset piirittävät. Ammatin ja näytelmän traagisen loppukohtauksen vuoksi Othello ei voi olla pikkuinen ja hintelä: Othellon on oltava voimakas ja fyysinen tyyppi.
Joten miten olisi esimerkiksi Serena Williams tai Queen Latifa -tyyppinen Othello ja joku kaunis, valkoinen poika Desdemonana?
* * *
Seuraavaksi luetaan ensimmäisen näytöksen kolmas ja viimeinen kohtaus ja sitten seuraa viikon tauko, jolloin madame Jenni käy varmistamassa, että Praha on entisellään. Uudet lukijat: mukaan ehtii, sillä tahti on kiireetön ja kaikki mielipiteet ja ajatukset voi huoletta purkaa kommenttiosastolle tai sähköpostiini jemory at suomi24 piste fi.
1 kommenttia:
Olen lueskellut maurien historiaa ja yrittänyt muovata omaa mielikuvaani Othellosta. Minua on lievästi ärsyttänyt se elokuvaklise mikä maureista annetaan, he ovat kautta linjan juuri mustan rodun edustajia. Ei siinä mitään, useimmat heistä ovat upean komeita! Mutta maurien nimitys on kuitenkin lähtöisin nykyisen Marokon alueelta, berberikansojen juurilta. He olivat islamiin kääntyneitä arabikansoja, jotka nostivat arvoaan kaupankäynnin ja tieteellisen toiminnan myötä. Elisabeth I aikana ei ole tehty kovin tarkkaa määritelmää ihojen sävyistä, jos ei ole ollut valkoihoinen on ollut musta. Wikipedia kertoi, että Elisabethin hovissa olisi vieraillut mauri-lähettiläs muutamaa vuotta ennen Othellon kirjoittamista, joten Shakespeare on saattanut ottaa tästä "julkkistapahtumasta" jotain vaikutteita. Näiden kaikkien hämärien vaikutelmieni vuoksi tahtoisin kuvitella Othellon arabikulttuurin edustajana. Sinänsä se sopii myös nykyajan menoon, sillä arabit eivät kai ole kovin suosittuja populäärikulttuurissa. Hehän ovat aina korkeintaan pahiksia. En saa esimerkiksi päähäni ketään arabinäyttelijää jonka saattaisin mielikuviini istuttaa. Ei vaan tule mieleen... En sinänsä kaipaa Othellolle suunnattomia hauiksia. Miehekkyyttä kylläkin, mutta sen ei tarvitse ilmentyä hmm... raakana voimana. Othello nostaa mieleeni muutamia sotilashahmoja, jolloin ammatti on muovannut persoonaa ja tästä saadaankin syvällisiä pohdintoja myöhempiin jaksoihin.
Jännittäviä "muunnelmia" esittelit näistä erilaisista Othelloista. Itse kaipaan nyt kuitenkin varsin klassista mielikuvaa näytelmästä, sillä en tunne tarinaa lainkaan. Soveltavien versioiden kuvitteluun saatan ryhtyä kunhan tarina on tuttu ja hahmoihin saa syvempää otetta.
Post a Comment