Miksi johonkin teokseen tartutaan ja toiseen ei? Teoksen ja tekijän nimet ovat ladattu täyteen merkityksiä ja eri merkkeihin suhtaudumme eri tavoin. Merkit ovat kuin tiedostojen nimiä: nimeä klikkaamalla mielemme kuvaruudulle latautuu sanoista, kuvista, äänistä ja tuoksuista koostuva kollaasi: lehtileikkeitä, postikortteja, mielikuvia, tunteita, kokemuksia, muistoja, ennakkoluuloja, faktoja... Emmekä me kirjakaupan tai kirjaston hyllyllä useinkaan katsele sitä tiedostoa tarkemmin, vaan annamme kokonaisuuden ratkaista. Jokin vain on yäk. Minä en esimerkiksi voi lukea Laila Hietamiehen/Hirvisaaren romaaneja, koska en halua samastua kirjakerhosta luettavansa tilaaviin rouviin, joilla on siniseksi sävytetyt lasit, marimekon pussilakanat ja moitteeton permanentti. Laila Hietamiehen/Hirvisaaren kirjoilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Minun snobiudellani on. Ja kyllä, minäkin olen kuulunut joskus kirjakerhoon.
Kun teos on aivan tuntematon, ulkokirjalliset seikkojen merkitystä ei voi kyllin korostaa. Huonoilla kansilla karkoittaa monta lukijaa. Kirjoitusvirhe takakannessa saa sisäisen kielenhuoltajani havahtumaan ja närkästymään ja jos jo ensimmäisellä sivulla ei ole jotain, joka vie mukanaan, jätän kirjan lukematta. Ongelmalliseksi tämän asian tekee se, että harvassa kirjassa on ensimmäisellä sivulla mitään henkeäsalpaavaa.
Mitä mielikuvia Shakespearen Othello herättää Sinussa (paitsi syyllisyyttä siitä, ettet ole vieläkään lukenut sitä)? Ajattelisin, että koska kysessä on teos, jonka olemme päättäneet lukea kurkkuvoileipien voimalla, on motivaatio vain haettava jostakin. Kehotan selailemaan näytelmää, lukemaan lauseita ja vuoropuheluita sieltä täältä ja katsomaan, josko sanailu, ilmaukset tai tunnelma alkaisi kiinnostaa. Kun avaan teoksen sattumanvaraisesta paikasta, peukaloni kohdalla lukee:
Jago: Herättäkää isä, Vainotkaa miestä, myrkyttäkää naute: asia huutoon, heimo ilmiraivoon! Vaik Eedenissä hän asuis, purkoot hänt' itikat! Jos ilolt' ilo tuntuu, sekoittakaa sen verran tuskaa siihen, ett' osan karvastaan se kauhduttaa!(Minulla on Paavo Cajanderin suomentama Shakespearen kootut draamat vuodelta1950, Othello on seitsemännen osan viimeinen näytelmä, sitaatti sivulla 5). Ja voilà, siinä on klassikon hienous! Sattumaltakin valitussa kohdassa on mistä ammentaa.
4 kommenttia:
Kirjoitan maanisesti juttua Kirjastolehteen, ja tungen tämän blogin mukaan web 2.0 -esimerkkeihin. Ilmoitusasia :), etten jagoilisi itseäni suohon...
All Right!
Hei hei! Aloitan täältä alusta ja kommentoin heti kun tulee jotain mieleen. Toivottavasti en kirjoita liian pitkäsanaisesti. Ensinnäkin, sain kirjan käsiini lopultakin vasta kirjastosta. Kirjakaupoissa ei ollut mitään, ja tielle osuneessa antikvariaatissa setä oli pahoillaan ettei ollut Othelloa yksittäisenä kappaleena- kolmen kirjan kokoelmasta hän pyysi 15 euroa. Vaikka mieli teki ostaa ne kirjat niin taivuin kuitenkin kirjaston palveluihin ja kaappasin mukaani Yrjö Jylhän suomennoksen v. 1961.
Kiitos ensinnäkin Shakespearen esittelystä. Se oli kiva pohja tälle projektilleni. Minun täytyy tunnustaa ettei Othello herätä minussa mitään mielikuvia muuten kuin Maukkaana Sanana. Shakespearen tuotanto on keskittynyt minulla elokuvataiteen ihailuun, etenkin Emma Thompsonin ja Kenneth Branaghin aikaisiin teoksiin esim. Paljon melua tyhjästä. Olen suorastaan hurmioitunut Emma Thompsonin lausuntaan, ja se istuu kuin valettu Shakespearen tekstiin. Ihastuttavaa, indeed! Myös Al Pacinon intohimo Shakespearin tuotantoon on tehnyt vaikutuksen ja vaikka kieli ja teksti on vaikeaa, olen liikuttunut hänen tavastaan herättää tunteet henkiin hahmoissa. Shakespeare on suurta draamaa, vielä kun oppisi omaksumaan sitä tunnetta itsekin teksteistä.
Othello ei siis tuo minulle mielikuvia. Olen kuitenkin mielenkiinnolla lähdössä tyrkkäämään sormeani satunnaisille sivuille ja hakemaan tunnelmaa. Ensin menemään kuitenkin keittelemään kupin teetä.
Helear: kirjakaupat tarjoavat lähinnä Wordsworthin halpoja, alkukielisiä kappaleita. Minä pidän tässä tapauksessa hyvää käännöstä parempana: kielen kanssa vääntäminen hidastaa jo muutenkin "vaikean" tekstin ymmärtämistä. Yksi hyvä keino on lukea alkukielistä ja suomennettua rinnakkain, käännöksen vuoksi ei tarvitse jatkuvasti tutkia sanakirjaa, vaan voi keskittyä nauttimaan kauniista, vanhasta englannista.
Ja tosiaan, vanhempien tekstien kommentit tulevat suoraan sähköpostiini, joten luen ja vastaan niihinkin.
Post a Comment