
Pölistelin aikani kuluksi vanhoja, kirjallisuushistorian lähteitä ja etsin Shakespearen elämäkertatietoja. Yllätyksekseni sain tietää, että Shakespearen elämästä tunnetaan tusinan verran tosiasioita ja kaikki muu on valistuneiden arvauksien varassa. Tässä Vappu Roosin teoksesta Dantesta Dickensiin (WSOY: 1946) kerätyt, harvat, kiistattomat faktat.
1. William Shakespeare on menestyneen porvarin, John Shakespearen, ja Mary Ardenin kolmas lapsi. Hänen kastetodistuksensa on päivätty 26.4. 1564 Stratford-upon-Avonissa.
2. Toinen tunnettu tosiasia on, että 18-vuotias William Shakespeare vihittiin 1582 häntä kahdeksan vuotta vanhemman Anne Hathawayn kanssa.
3. Kuusi kuukautta vihkimisen jälkeen kastettiin Williamin ja Annen tyttär Susanna. Kaksi vuotta myöhemmin pariskunta sai vielä kaksoset, Hamnetin ja Juditin. Poika kuoli 1596, mutta tytöt kasvoivat Stratfordissa ja menivät aikanaan naimisiin.
4. Tiedetään varmasti, että vuonna 1592 Shakespeare oli jättänyt perheensä Stratfordiin ja siirtynyt Lontooseen. Hän työskenteli teatterin palveluksessa näyttelijänä ja näytelmien sovittajana. Samana vuonna hän kirjoitti ensimmäisen oman näytelmänsä.
Kateellinen kollega, Robert Greene vuodattaa myrkkyään teoksensa loppulauseessa:
Täällä kävelee harakka, joka on päässyt ylenemään meidän höyheniemme kaunistamana, joka 'tiikerisydämineen näyttelijännahassa' luulee voivansa jyrisyttää esiin silosäkeitä yhtä hyvin, kuin parhaat teistä; ja kun hän on täydellinen Johannes Factotum, luulee hän olevansa ainoa Näyttämöntärisyttäjä maassa.Näyttämöntärisyttäjä - shake-scene - on sanaleikki Shakespearen nimestä. Johannes Factotum taas merkitsee jokapaikan höylää tai "Herra kaikkitietävää".
5. 1593 ilmestyi ensimmäiset Shakespearen painetut teokset, runoelmat Venus and Adonis ja The Rape of Lucrece. Shakespeare omisti runoelmat "Hänen armolleen Henry Wriothesleylle Southamptonin Kreiville ja Tichfieldin Paronille".
6. Vuodesta 1599 Shakespeare mainitaan Blacfriars ja Globe -teattereiden osakkaana.
7. Shakespeare osti 1597 syntymäkaupungistaan Stratford-upon-Avonista sen komeimman New Place -nimisen talon ja sijoitti muihinkin kiinteistöihin.
8. Shakespearen sonetit ilmestyivät 1609. Osa on kirjoitettu "Nuorelle ystävälle", osa "Tummalle naiselle".
9. Aikalaisluonnehdinnat Shakespearen näytelmistä ovat ylistäviä ja kiittäviä: Shakespear'iä kutsutaan nerokkaaksi, mesisuiseksi ja hopeakieliseksi.
10. 1609 Shakespeare vetätyi syrjään teatterista ja palasi Stratfordiin.
11. Shakespeare teki testamenttinsa 1611 ja kuoli 23.4.1616 52-vuotiaana. Kaksi päivää myöhemmin hänet haudattiin Stratfordin kirkon pääkuoriin, missä hänen hiekkakivinen rintakuvansa on edelleen nähtävillä. Shakespearen haudalla on kivilaatta, johon on kaiverrettu seuraavat, ehkä Shakespearen itsensä sepittämät sanat:
Good friend for Jesus sake for beare,/ to digg the dust encloased heare;/ Blese be ey man y spares thes stones,/ and curst be he ty moves my bones(Cifarelli 1983, 58).
12. Yhtäkään Shakespearen näytelmää ei painettu hänen elinaikanaan. Häneltä ei säilynyt myöskään yhtään ajatuksen tai tunteen ilmausta hänen tuotantonsa ulkopuolelta: ei ainuttakaan kirjettä, ei yhtäkään persoonallista merkintää, vain viisi vapisevalla ja kömpelöllä käsialalla kirjoitettua nimikirjoitusta. Kukaan aikalainen ei myöskään kirjoittanut mitään jälkipolville säilynyttä Shakespearen luonteesta, saati laatinut hänen elämäkertaansa edes suurin piirtein. (Mts. 80-90.)
Voidaan olettaa, että Shakespeare oli kuuluisa ja hänen työtään arvostettin, koskapa hän vaurastui, oli osakkaana aikansa maineikkaimmissa teattereissa ja kuoli varakkaana miehenä. Shakespearen koulusivistyksestä ei tiedetä mitään, vain se, että hänen ystävänsä Ben Jonson on huomauttanut, että Shakespeare tunsi vähän latinaa ja vielä vähemmän kreikkaa. Shakespeare oli stratfordilainen, sivistymätön pikkuporvari, joka vetäytyi kesken kultakauttaan vähäpätöisen paikkakunnan rauhaan ja seurusteli loppuina elinvuosinaan lähinnä karjakauppiaiden kanssa.
Mutta joku luova nero, renessanssi-ihminen ja ihmisluonteen tuntija on kirjoittanut 36 näytelmää ja joitakin runoteoksia. Ja näitä teoksia luetaan edelleen: liki kymmenen ihmistä on nytkin päättänyt tässä vaatimattomassa, spontaanisti kokoon kyhätyssä lukupiirissä tarttua Othelloon. Se on jo sinänsä ihmeellistä ja hauskaa.
Katsokaa vielä kerran Shakespearen nimikirjoitusta! Käsi on tärissyt ja epäröinyt, selviytynyt vaivalla viimeiseen e-kirjaimeen. Minusta se on oudon liikuttava. En osaa tämän paremmin selittää tunnettani, mutta olen jotenkin vakuuttunut että tuo raapaleinen, pieni fragmentti on jo yksin riittävä syyltä lukea jotain hänen kirjoittamaansa.
4 kommenttia:
Kummajainen ilmoittautuu: olen lukenut kaikki (tai no, ainakin merkittävimmät) Shakespearen näytelmät ja monet jopa useaan kertaan. Tykkään näytelmien lukemisesta. Kirjallisuudenlajeista eniten ja periaatteellisimmin minua tökkii romaanitaide.
En ehkä ehdi tähän hätään kerrata Otelloa, mutta kiinnostuneena seuraan lukupiiriänne ja osallistun keskusteluun sen verran kuin muistini sallii.
P.S. Kaikkien dekkariharrastajien puolesta kiittelen loistavasta valinnasta lukupiirin ensimmäiseksi teokseksi!
Haa, kummajaiset ovat oiva lisä lukupiiriin. Kummajaiset rakastavat Shakespearea, me muut sitten yritämme kovasti :D
Heippa,
Oli kiva löytää blogisi. Tuossa kohdassa neljä(kö se oli?) on päässyt painovirhe vuosilukuun. Yhdeksikkö oli vaihtanut paikkaa jonkun muun luvun kanssa.
Heidi: tervetuloa, virhe korjattu:)
Post a Comment