Morsiusyö

Othello on joutunut kaikkien kiireiden ja kasvavien paperipinojen alle. Tartun toisen luvun toiseen ja kolmanteen kohtaukseen äkäisenä ja väsyneenä. Toinen kohtaus on lyhyt: airut vain ilmoittaa, että nyt kaikien pitää juhlia julkisesti, kun urhea ja jalo Othello on teurastannut turkkilaiset. Hieraisen silmiä ja koko ajatus tuntuu tympeältä ja vastenmieliseltä.

Kolmannen kohtauksen alussa Othello kehottaa Cassiota juhlimaan kohtuudella ja olemaan hyvä esimerkki. Othello ja Desdemona menevät nauttimaan toistensa seurasta. Repliikki on kyllä aika hauska ja suorasukainen, Othello nimittäin sanoo Desdemonalle: "Ken kaupan tekee, tahtoo siinä voittaa; sen hyödyn saamme kumpikin nyt koittaa" (mts. 40). Yöpuulle käyvä pariskunta aikoo siis testata käytännössä, mitä kaikkea hauskaa naimakauppoihin sisältyy.

Luen kohtausta jotenkin synkässä mielentilassa. Kun pariskunta on lähtenyt lystäilemään, tulee Jago tietysti näyttämölle ja alkaa juottaa Cassiota, olla on tunnetusti huono viinapää. Cassio on jo pian kännissä ja Jago antaa muun seuueen ymmärtää, että Cassio on juomari. Pian syntyykin jo käsikähmää ja Montano saa puukosta.

Ja tietenkin Othello tulee paikalle ja yrittää selvittää, mitä on tapahtunut. Jago tekeytyy täysin tietämättömäksi tilanteesta, mutta antaa Othellon ymmärtää, että kaikki on Cassion syytä, mutta tekee sen taitavasti, Cassion puolustajaksi tekeytyen.

Kolmannessa kohtauksessa Jago siis saavuttaa yhden tavoitteensa: Cassio menettää asemansa ja turmelee nimensä. Othellon sinisilmäisyys inhottaa, samoin Cassion. Jälkimmäinen nimittäin syyttää tapahtumasta itseään. Jago tietenkin petaa jo seuraavaa tilannetta: hän kehottaa Cassiota pyytämään Desdemonaa puhumaan Othellolle ja suostuttelemaan häntä palauttamaan Cassion asema. Cassio pitää neuvoa hyvänä. Jago tietää, kuinka hyväntahtoinen Desdemona on ja kuinka hän tulee puhumaan Cassion puolesta. Silloin Jagolla on tilaisuus väittää, että Desdemona puuhaa Cassion hyväksi lihan himoissaan, ei vilpittömässä mielessä.

Näin kylvetään jo hääyönä lemmenparin tuhon ja kuoleman siemen.

* * *

Luen kohtaukset huonoimmassa mahdollisessa mielentilassa ja Othellon hahmo ärsyttää minua sanomattomasti ja Jago tuntuu niljakkaalta kuin toukka, joka syö itsensä hedelmän läpi ja pilaa sen ryömiessään ja hedelmälihassa piehtaroidessaan. Jagon suunnitelma on tietenkin nerokas: se hyödyntää muiden henkilöiden parhaita hyveitä: jaloutta, uskollisuutta ja lempeyttä. Jago on kuin marionettiteatterin mestari, joka liikuttelee itseään parempia luomuksia näyttämöllä, usuttaen henkilöt toistensa kimppuun.