Mika Waltarin Yksinäisen miehen juna ei liene tunnetuinta Waltaria. Takakansi vihjaa, että teos olisi omaelämäkerrallinen, teos on kirjoitettu samana vuonna, kun Waltari valmistui filosofian kanditaatiksi ja kysessähän on kokemuksenjanoisen nuorukaisen matkakertomus.
Ensituntumani kirjaan ja sen maailmaan on hämmästys siitä, kuinka moderni ja suorastaan profeetallinen ihminen Waltari oli. Hän kirjoittaa siitäkin, miten maailma on pienentynyt, ja miten populaarikulttuuri ja kansainväliset kielet ovat muuttamassa ihmisiä samanlaisiksi (1985, 41). Jollakin tasolla näin on käynyt: ihmisillä on asuinpaikasta riippumatta samanalaisia eväitä niin henkisessä kuin fyysisessäkin repussaan. Kokemus populaarikulttuurista ja sen kaikkein markkinoiuduimmista tuotteista on sama, ihmiset eri puolilla maailmaa syövät samanlaisia muroja ja käyttävät samanlaisia tennareita...
No, nyt on hieman kiire, mutta jospa joku tarttuisi tähän kirjaan.
2 kommenttia:
Voi harmi, en taida ehtiä lukea tuota nyt. Olisi mielenkiintoista vertailla Paavolaisen samana vuonna ilmestyneeseen Nykyaikaa etsimässä -teokseen. Mutta jos muistat, niin voisitko lukiessa kiinnittää huomiota siihen, mainitaanko Waltarin kirjassa gramofoneja tai gramofonimusiikkia? Olisin äärimmäisen kiitollinen!
Bongailen. Lukemani nimeke on "10 Waltaria" ja sen on WSOY julkaissut 1985, jos sinun tarvitsee siirtyä alkulähteelle ja viitata.
Post a Comment